Lapsen kokonaisvaltainen kehitys on tapahtuma, jossa fyysinen ja motorinen kehitys sekä kognitiivinen että sosioemotionaalinen kehitys ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja kehittyvät usein limittäin.

Motoriikka kehittyy perimän ja elinympäristön vaikutuksen tuloksena niin, että perimän rooli pienenee ja ympäristön kasvaa iän myötä. Yksilön on hyvä saada riittävästi mahdollisuuksia kokeilla ja harjoitella motorisia taitoja, perimä yksin ei takaa riittävää kehitystä. Lapset kehittyvät motoriikassaan yksilölliseen tahtiin ja kehittymisen nopeuteen vaikuttavat esimerkiksi perimä, biologinen ikä sekä yksilölliset erot fyysisessä ja psyykkisessä kehityksessä.

Motorinen terminä viittaa liikkeeseen ja hermoston kontrolloimaan kehon liikettä koskevaan toimintaan. Liike-termi tarkoittaa havainnoitavissa olevaa muutosta jossain kehon osassa, kun taas motorinen viittaa motoriseen kontrolliin ja kehon sisäisiin prosesseihin, jotka eivät ole suoraan havainnoitavissa.

Motorisella kehityksellä tarkoitetaan jatkuvaa koko elämäkaaren ajan tapahtuvaa prosessia, jonka aikana yksilö oppii motorisia taitoja. Motoristen taitojen kehittyminen on tärkeä osa lapsen kasvua ja kokonaiskehitystä. Kasvaessaan lapsi omaksuu erilaisia liikunnallisia taitoja samalla kun hermo-lihasjärjestelmä kehittyy sekä kehon eri osien suhteet muuttuvat.

Motorisella kontrollilla tarkoitetaan liikkeiden säätelyä ja ohjaamista eli sitä, kuinka yksilön hermo-lihasjärjestelmä toimii koordinoidessaan lihaksia, niveliä ja kehon eri osia liikkeiden aikana. Kyse on siis eri aistielinten kautta tulevan informaation kuljettamisesta keskushermoston käsiteltäväksi ja tuon informaation hyödyntämistä liikkeen aikaan saamiseksi. Myös yksilön ulkopuoliset tekijät säätelevät kokonaisuutta. Liikkuminen syntyy yksilön, tehtävän ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Tiedon käsittelyyn liittyviä taitoja tarvitaan liikkeiden säätelyyn sekä havainto- eli aistitiedon valintaan että käyttämiseen. Tärkeimpiä kognitiivisia taitoja motorisen toiminnan säätelyssä ovat tarkkaavaisuus ja muisti. Tehtävästä ja ympäristöstä tehtävät havainnot vaikuttavat siihen, miten yksilö ohjaa motorista toimintaansa.

Motorisella oppimisella tarkoitetaan uuden tai opitun taidon kehittämistä. Oppimisprosessin aikana hankitaan harjoittelun ja kokemuksen kautta kyky taitavampaan toimintaan. Oppimisen seurauksena syntyy melko pysyvä muutos toiminnassa.  Taidon oppimisen voi havaita neljästä asiasta; suoritusten paranemisesta, niiden yhdenmukaistumisesta, taidon pysyvyydestä ja sen sovellettavuudesta erilaisissa muuttuvissakin ympäristöissä. Oppimisen tuloksena suoritus on tehokkaampi ja sujuvampi.

Motorinen taito tarkoittaa yhdellä tai useammalla kehon osalla toteutettua tavoitteellista, opittua ja tahdonalaista liikettä. Motorisia taitoja voidaan luokitella niiden ominaisuuksien perusteella; liikkeen suorittamiseen osallistuvien lihasten koon mukaisesti (hieno- ja karkeamotorikka), liikkeen alun ja lopun mukaisesti (yksittäiset, sarjalliset ja jatkuvat liikkeet) tai ympäristön muuttumattomuuden mukaisesti (avoimet ja suljetut motoriset taidot). Tärkeää motoristen taitojen määrittelyssä on myös se, että motoriset taidot ovat harjoittelemalla opittavia taitoja. Motoriset taidot eli kehon tahdonalaiset liikkeet ovat edellytys motoristen perustaitojen kehittymiselle.

Perusliikuntataidoilla tarkoitetaan liikunnan perustaitoja, joita ovat juokseminen, hyppääminen, heittäminen sekä kiinni ottaminen. Perusliikuntataidot ovat perusta motoristen perustaitojen oppimiselle.

Motoriset perustaidot ovat useamman kehonosan yhdessä tuottamia liikkeitä.  Perusmotoriset taidot jaetaan kolmeen ryhmään, jotka ovat liikkumistaidot, tasapainotaidot ja välineen käsittelytaidot. Perusmotoristen taitojen avulla oppilas kykenee arkisiin liikkumista vaativiin toimintoihin. Motoriset perustaidot ovat tärkeitä myös spesifisten lajitaitojen kannalta, sillä perustaidot ovat lajitaitojen taustalla.

Havaintomotoriset taidot tarkoittavat sitä, miten lapsi hahmottaa omaa kehoaan ja sen eri puolia suhteessa liiketekijöihin eli ympäröivään tilaan, aikaan ja voimaan.

Motorinen koordinaatio koostuu havaintomotoristen taitojen eli aistihavaintojen ja motorisen toiminnan yhdistämisestä niin, että motoriset taidot tulevat kontrolloiduiksi ja hallituiksi.

Motorinen kyky tarkoittaa yksilön suhteellisen pysyvää ominaisuutta, jolla on vaikutusta potentiaaliin saavuttaa motorinen taito esimerkiksi havaintomotoriset taidot (reagointinopeus, voimansäätely tai liikkeiden oikea ajoitus).

Motorinen suoritus koostuu yleensä yksittäisistä liikkeistä, jotka muodostavat sarjan. Taitavaan suorutukseen liittyy ennalta asetettu tavoite, liikkeen suoritus on varmaa ja toistettavissa taloudellisesti haastavissakin olosuhteissa minimiajalla.

Koettu motorinen pätevyys tarkoittaa sitä, kuinka päteväksi lapsi tuntee itsensä liikkujana. Positiiviset kokemukset omista taidoista kannustaa lasta liikkumaan lisäten fyysisen aktiivisuuden määrää ja on yhteydessä myös lapsen motoristen taitojen tasoon myöhemmällä iällä. Lapsen koetun motorisen pätevyyden muodostumiseen vaikuttaa lapsen kognitiivinen kypsyminen ja ikä.

Motorisen oppimisen vaikeus on kehityksellinen neurobiologinen häiriö, missä yksilöllä on huomattavaa vaikeutta oppia uusia motorisia taitoja ja soveltaa jo opittuja taitoja uusissa tilanteissa.