Motorisella kehityksellä tarkoitetaan jatkuvaa koko elämäkaaren ajan tapahtuvaa prosessia, jonka aikana yksilö oppii motorisia taitoja. Motoristen taitojen kehittyminen on tärkeä osa lapsen kasvua ja kokonaiskehitystä. Kasvaessaan lapsi omaksuu erilaisia liikunnallisia taitoja samalla kun hermo-lihasjärjestelmä kehittyy sekä kehon eri osien suhteet muuttuvat.

Motorinen kehitys tarkoittaa lihaksilla aikaansaatua tietoista eli tahdonalaista toimintaa, johon sisältyy havaitseminen, suunnittelu ja motivaatio. Yleistaitojen kehityksen ja motoristen perustaitojen oppimisen kannalta otollisinta aikaa ovat ikävuodet 2–7. Hermoston, luuston ja lihaksiston yhteistoiminta mahdollistaa motorisen kehityksen. Motoriseen kehitykseen vaikuttaa niin geeniperimä, kuin ympäristöstä tuleva aistitieto sekä sen tarjoamat harjoittelumahdollisuudet. Kehitys tapahtuu vauvaiän reflekseistä kohti tahdonalaisia liikkeitä, kehon keskiosista ääriosiin ja suurista liikkeistä pienempiin liikkeisiin.

Motorisen kehityksen vaiheet
  1. Refleksitoimintojen vaihe (0–1 v)
  2. Alkeellisten taitojen omaksumisen vaihe (1 –2 v)
  3. Motoristen perustaitojen omaksumisen vaihe (2–7 v)
  4. Erikoistuneiden liikkeiden vaihe (7–14 v)
  5. Omaksuttujen taitojen hyödyntämisen vaihe (loppuelämä)

Motorinen kehitys tapahtuu geenien ja elinympäristön vuorovaikutuksessa. Lapsuudessa geeneillä on suurempi merkitys, mutta vanhetessa ympäristön merkitys korostuu. Kehitykseen on perimän ja ympäristön virikkeellisyyden lisäksi nähty vaikuttavan myös yksilön persoonallisuuden, biologisen iän sekä fyysisen ja psyykkisen kehitysvaiheen. Myös elintavoilla, kuten ravinnolla ja unella, on vaikutusta motoristen taitojen kehitysprosessiin. Tärkeää on tarjota aktiivisesti ja päivittäin harjoittelumahdollisuuksia sekä havainnoida ja seurata kehittyvätkö taidot eteenpäin. Taitojen huomattava viivästyminen saattaa viitata motoriikan haasteisiin.

Motoristen perustaitojen omaksumisen vaiheet

Motorisessa oppimisessa taito kehittyy vaiheittain pysyväksi harjoittelun ja kokemuksen kautta. Taitojen kehittyminen on usein nähtävissä hyppäyksen omaisina muutoksina liikemallista toiseen. Muutos on yksilöllistä ja liittyy yksilön ominaisuuksiin sekä kykyyn vastata tehtävän ja ympäristön vaatimuksiin. Vaiheita ovat:

Alkeismallin vaihe: Lapsi tutustuu taitoon ja kaikki huomio kiinnittyy kehon liikuttamiseen.

Perusmallin vaihe: Lapsi harjoittelee taitoa ja voi jo huomioida jonkin verran liikkumisen ohella myös esimerkiksi muuttuvia maaston muotoja ja sopeuttaa liikkumistaan maaston mukaiseksi. Jotta taidot kehittyvät, tarvitsee lapsi liikuntaa päivittäin.

Automatisoitunut vaihe eli taidon ihannemalli: Lapsi hallitsee taidon, eikä hänen tarvitse enää miettiä liikkumista, vaan hän voi siirtää kaiken huomionsa ympäristön havainnointiin.

Uteliaan tutkijan motorinen kehitys 1–2 vuotta

Utelias tutkija kulkee ympäristössään kaikki aistit avoinna. Hän hahmottaa ympäristöään, omaa kehoaan sekä omia taitojaan konkreettisesti kokeilemalla ja touhuamalla. Ympäristössä olevat esineet ja asiat kiinnostavat lapsia ja houkuttelevat kokeilemaan tehokkaampia liikkumisen muotoja. Taitojen kehittyminen puolestaan mahdollistaa ympäristön tarkemman tutkailun. Utelias tutkija kehittää erityisesti liikkumis- ja tasapainotaitojaan. Tämän ikäinen lapsi touhuaa pääsääntöisesti yksin, hakien aikuiselta tukea ja kannustusta tutkimuksilleen sekä tekemilleen havainnoille.

Utelias tutkija harjoittelee

  • Motoriset perustaidot: Tasapainotaidoista esimerkiksi seisomista ja kierimistä, liikkumistaidoista kävelyä erilaisilla
    alustoilla ja portaissa sekä konttausta, käsittelytaidoista vierittämistä, työntämistä ja vetämistä.
  • Karkeamotoriikka: Kehon suurilla lihasryhmillä aikaansaaduista liikkeistä esimerkiksi kävelyä ja juoksua.
  • Hienomotoriikka: Kehon pienten lihasten hallintaa ja niiden avulla aikaansaatuja liikkeitä, kuten käden toimintoja ja
    liikkeiden sujuvuutta esimerkiksi ruokailutilanteissa, esineiden poimimista pinsettiotteella ja rakentelulla.

Touhukkaan kokeilijan motorinen kehitys 3–5 vuotta

Touhukas kokeilija leikkii mielikuvitusrikkaita leikkejä yhdessä kavereiden kanssa. Hän hallitsee jo kehoaan, osaa liikkua monipuolisesti erilaisissa ympäristöissä ja harjoittelee helppoja sääntöleikkejä sekä käsittelytaitoja. Aikuiset auttavat Touhukasta kokeilijaa kehittymään antaen selkeitä ohjeita sekä kannustaen itse kokeilemaan ja oivaltamaan. Taitojen oppiminen on nopeaa ja harjoittelukokemusten määrä suurta, koska touhukas kokeilija on innostunut oppimaan yrittämisen ja erehtymisen kautta, kunhan vain heidän elinympäristönsä tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Touhukas kokeilija harjoittelee

  • Motoriset perustaidot: Tasapainotaidoista esimerkiksi yhdellä jalalla seisomista ja kierimistä, liikkumistaidoista juoksemista, kiipeilyä, hyppäämistä ja laukkaamista sekä käsittelytaidoista heittämistä, potkaisemista ja lyöntiä.
  • Karkeamotoriikka: Kehon suurilla lihasryhmillä aikaansaaduista liikkeistä esimerkiksi kävelyä ja juoksua, kiipeilyä ja hyppimistä.
  • Hienomotoriikka: Kehon pienten lihasten hallintaa ja niiden avulla aikaansaatuja liikkeitä, kuten käden toimintoja ja liikkeiden sujuvuutta esimerkiksi piirtämällä, pujottelemalla helmiä, leikkaamalla ja ruokailuvälineiden käytön harjoittelulla.

Energisen oppijan motorinen kehitys 6–8 vuotta

Energisen oppijan motoriset perustaidot ovat hallinnassa ja kehonhahmotus sekä -hallinta ovat hyviä. Tässä iässä vahvistetaan taitoja ja harjoitellaan erilaisia liikeyhdistelmiä sekä lajitaitoja, kuten luistelua, hiihtoa, uintia ja pyöräilyä. Energisen oppijan hienomotoriset taidot kehittyvät vauhdilla.

Energinen oppija harjoittelee

  • Motoriset perustaidot: Tasapainotaidoista esimerkiksi kuperkeikkaa, väistämistä ja keinumista, liikkumistaidoista tasahyppyä, yhden jalan hyppyä ja kiipeilyä, käsittelytaidoista yhden käden heittoa ja kiinniottoa sekä pomputtamista.
  • Karkeamotoriikka: Kehon suurilla lihasryhmillä aikaansaaduista liikkeistä esimerkiksi kävelyä ja juoksua, hyppimistä ja peleistä esimerkiksi mailapelejä.
  • Hienomotoriikka: Kehon pienten lihasten hallintaa ja niiden avulla aikaansaatuja liikkeitä, kuten käden toimintoja ja liikkeiden sujuvuutta esimerkiksi piirtämällä, kengän nauhojen sitomalla, napittamalla, ompelemalla ja leikkaamalla.