Motorisen oppimisen vaikeutta esiintyy 5–6% lapsista eli jokaisessa 20 lapsen opetusryhmässä on keskimäärin 1–2, jolla haasteena on motorisen oppimisen vaikeus. Riskirajana pidetään motorisilta taidoiltaan heikointa 15%:a lapsista.

Käytettävät termit vaihtelevat ammattilaisten ja alan mukaan:

  • Kasvattajien keskuudessa käytetään termejä motorisen oppimisen vaikeus tai motoriikan oppimisvaikeus
  • Terveydenhuollossa käytetään Suomessa termiä motoriikan kehityshäiriö (ICD-10 tautiluokitus F82)
  • Tutkimuksen yhteydessä käytetään kehityksellistä koordinaatiohäiriötä (DCD, Developmental Coordination Disorder)

Motorisen oppimisen vaikeudet vaihtelevat vakavuusasteen mukaan, ilmenevät joko hieno- tai karkeamotoriikan alueella tai kummallakin ja esiintyvät usein yhtä aikaa muiden oppimisvaikeuksien ja tarkkaavuuden pulmien kanssa eivätkä selity kehitysvammalla tai neurogisilla vammoilla tai sairauksilla. Lisäksi tyypillistä on, että lapsi suoriutuu motorisista tehtävistä kognitiivisiin taitoihinsa nähden heikosti ja selkeästi ikätasoaan heikommin. Käytännössä vaikeudet ilmenevät kömpelyytenä, liikkeiden epätarkkuutena tai hitautena.

Vaikka motorisen oppimisen vaikeus diagnosoidaan pääsääntöisesti vasta yli 5-vuotiailla, niin merkit ovat nähtävissä jo paljon nuoremmilla. Pojilla raportoidaan selvästi enemmän motorisia vaikeuksia kuin tytöillä. Lisäksi pienipainoisena syntyneet lapset ja pienet keskoset kuuluvat riskiryhmään. Motorisen oppimisen vaikeuksia voidaan pitää tärkeänä lapsen kehityksen haasteena ja terveysriskinä.

Onkin erittäin tärkeää, että jo lasta lähellä toimivat ammattilaiset havainnoivat ja dokumentoivat järjestelmällisesti lasten motoristen taitojen kehittymistä ja osaavat ohjata lapsen ajoissa tarvittavan tuen piiriin. Motorisen oppimisen vaikeus vaikuttaa myöhemmin elämässä mm. itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen sekä arjen hallintaan.

Harvoin lapsen ainoa oire

Hyvin harvalla lapsella motorisen oppimisen vaikeudet esiintyvät yksinään (vain 5 %:lla). Suurella osalla ne päällekkäistyvät muiden oppimisen pulmien, kuten matemaattisten oppimisvaikeuksien, lukemisvaikeuden, tarkkaavuushäiriön, kehityksellisen kielihäiriön, autismin tai aktiivisen epilepsian kanssa. Lisäksi suurella osalla on erilaisia sosioemotionaalisia ongelmia sekä käytöshäiriöitä.

Jos lapsella on yhtä aikaa muita oppimisen vaikeuksia, motorisen oppimisen vaikeudet peittyvät usein niiden alle ja niitä voi olla vaikea tunnistaa.

  • Lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa ilmenee vaikeuksia 74 prosentilla
  • Kielellisiä vaikeuksia ilmenee 62-90 prosentilla
  • Tarkkaavuuden ja ylivilkkauden haasteita 30-50 %:lla
  • Noin 50 prosentilla ADHD
  • Käyttäytymisen ja sosioemotionaalisen kehityksen haasteita ilmenee 25-85 prosentilla.

Motorisen oppimisen vaikeudet poistuvat kehityksen myötä noin 50%:lla.

Päällekkäiset ongelmat ovat todennäköisesti seurausta aivojen poikkeavasta kehityksestä. Ongelmien samanaikaisen esiintymisen taustalla voi olla eri kehitysongelmille yhteisiä geneettisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat aivojen kehittymiseen. Koska sama aivoalue tai hermoverkko voivat olla monien eri kognitiivisten ja sensomotoristen prosessien taustalla,  saattaa  se selittää ongelmien yhteisesiintymistä. Samat kognitiiviset prosessit ovat keskeisiä monissa erilaisissa kognitiivisissa ja motorisissa taidoissa esim. toiminnanohjaus, automatisoituminen, ajoitus liittyy sekä motoriikkaan, kieleen että tarkkaavaisuuteen.

Motoriset vaikeudet voivat haitata lapsen osallistumista, mikä heikentää hyvinvointia ja mielenterveyttä. Mielenterveyden heikentyminen voi ilmetä masennuksena, ahdistuksena tai toiminnasta vetäytymisenä. On todettu, että lapsen luottamus omaan osaamiseen ja pystyvyyteen motoristen taitojen osalta vaikuttaa psykososiaalisten haasteiden syntyyn. Siksi lapsen minäkäsityksen ja minäpystyvyyden tukeminen on tärkeää.

Vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta johtuva ylipaino voi olla yhteydessä lapsen psyykkisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin. 17-vuotiailla nuorilla, joilla oli suomalaisen seurantatutkimuksen mukaan (5–17-vuotiaat) edelleen motorisia vaikeuksia, motoriset vaikeudet näkyivät sosiaalisessa elämässä sekä kouluttautumismahdollisuuksissa.