Jean Piaget on luokitellut lapsen kehityksen neljään vaiheeseen; sensomotoriseen (0-2 v), esioperationaaliseen (2-6 v), konkreettisten operaatioiden vaiheeseen (7-11 v) ja formaalien operaatioiden vaiheeseen (11-12 v). Sensomotorisen vaiheen aikana lapset oppivat asioita tutustumalla ympäristöönsä eli ajattelevat liikkeiden ja liikkumisen kautta. Esioperationaalisen vaiheen aikana korostuu kielellinen kehitys, joka on yhteydessä samaan aikaan tapahtuvaan liikkumis- ja välineenkäsittelytaitojen kehittymiseen. Näin lapsi pystyy liikkumaan laajemmassa ympäristössä, tutustumaan ja ymmärtämään paremmin ympäristön piirteitä, joka liikkuen hankittuna myötävaikuttaa kykyyn ilmaista sanallisesti asioita paremmin. Konkreettisten operaatioiden vaiheessa korostuu ongelmanratkaisukyvyn kehittyminen, joka on oleellinen esimerkiksi monimutkaisten liikkeiden tarkassa suunnittelussa ja toteutuksessa.

Motoristen perustaitojen hallinnan ja kehittymisen merkitys fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta

Motoriset perustaidot lapsena ovat edellytyksiä sille, että yksilö myöhemmin elämässään pystyy selviytymään itsenäisesti erilaisista päivittäisistä fyysisistä haasteista ja tukevat fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumista. Lapsi tarvitsee monipuolisia liikekokemuksia, jotka tukevat motoristen taitojen kehittymistä. Mikäli lapsi ei saa monipuolisia liikuntakokemuksia, on hänen vaikea tulevaisuudessa kehittää omia liikuntataitojaan, sillä hänellä ei ole tarvittavia taitoa luoda ja yhdistellä erilaisia liikemalleja.

Lasten vähentynyt liikunnallinen aktiivisuus korreloi suoraan heikentyneisiin motorisiin taitoihin. Hyvät motoriset perustaidot ennustavat fyysisen aktiivisuuden määrää ja fyysisesti aktiivista elämäntapaa. Ympäristön haasteena on kannustaa lasta olemaan fyysisesti aktiivinen, jotta hänen motoriset taitonsa kehittyvät tarpeeksi ja edesauttavat aktiivisen elämäntavan säilymistä aikuisiälle asti.  Motoristen perustaitojen riittävä kehitys vähentää erityisesti yläkoululaisille tyypillistä fyysisen aktiivisuuden laskua.

Hyvät motoriset perustaidot mahdollistavat liikkumisen uusissa ympäristöissä turvallisesti, kun taas heikot motoriset perustaidot altistavat tapaturmille. Haasteet havaintomotorisissa taidoissa voivat näkyä esim. törmäilynä ja kompurointina ja liikkumisen epävarmuutena. Etäisyyksien arviointi voi olla hankalaa ja suunnat vaikeita.

Fyysinen aktiivisuus, motoriset taidot ja kognitio sekä yhteydet oppimistuloksiin

Motoristen taitojen oppiminen lapsuudessa mahdollistaa myös kognitiivisten eli tiedollisten taitojen kehityksen ja antaa sitä kautta lapselle mahdollisuudet myös monipuolisempaan vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Esimerkiksi jo 1-vuotiaan motorinen kehitys, erityisesti liikkeiden laatu ja asentokontrolli, ennustaa myöhempää kognitiivista kehitystä.

Perusliikuntataidot ovat positiivisesti yhteydessä kognitiivisiin taitoihin, kuten tarkkaavaisuuteen ja muistiin sekä toiminnanohjaukseen.  Toiminnanohjaus säätelee muita olennaisia kognitiivisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta ja ajattelua. Havaintomotoriset taidot vaikuttavat kehon eri puolien hahmottamiseen ja tämän myötä myöhemmin myös esimerkiksi luku- ja kirjoitustaitoon.

Hyvien motoristen taitojen on huomattu olevan yhteydessä myös koulumenestykseen. Yhteyttä saattavat selittää esimerkiksi liikunnan myönteinen vaikutus muistiin, keskittymiseen ja tätä kautta myös käyttäytymiseen. Motoristen taitojen riittävällä hallinnalla mahdollistetaan paitsi hyvä koulumenestys, myös itsenäinen toimiminen ja hienomotoriikkaa vaativien koulutaitojen, kuten kynien, saksien ja muiden työvälineiden, hallinta.

Koululiikunnan, välituntiliikunnan ja oppituntien aikana tapahtuvalla liikunnalla on vaikutuksia koulumenestykseen. Kun kouluviikkoon lisättiin 90 minuuttia reipasta liikuntaa lisäämällä 10 minuutin pituisia liikuntahetkiä oppituntien väliin, lasten lukemisen, matematiikan ja oikeinkirjoituksen tulokset paranivat merkittävästi. Liikkumisen lisäämisellä oli tutkimuksen mukaan vaikutusta osallistuvien parempaan pärjäämiseen humanististen ja yhteiskunnallisten aineiden testeissä sekä tuloksiin matematiikassa, äidinkielessä ja luonnontieteissä, mutta tulosten ero ei ollut niin merkittävä kuin edellä mainituissa aineissa.

Hienomotoriset ovat vahvemmin yhteydessä toiminnanohjaukseen kuin karkeamotoriset taidot. Tietyissä hienomotoriikan ja toiminnanohjauksen tehtävissä tarvitaan samoja kognitiivisia toimintoja. Motorisessa toiminnassa ja toiminnanohjauksessa aktivoituvat yhtäaikaisesti samat aivoalueet. Jo 3–4-vuotiailla on havaittavissa erilaisia suoritusprofiileja motoriikassa, toiminnanohjauksessa ja kielenkehityksessä.

Tutkittua lyhyesti

  • Hyvät motoriset taidot on yhdistetty parempaan luku- ja laskutaitoon sekä päättelykykyyn suomalaisilla ensimmäisen luokan lapsilla.
  • 8-vuotiaan motoriset taidot ennustivat fyysistä aktiivisuutta ja koulumenestystä 16-vuotiaana.
  • Vastaustarkkuus muistitehtävässä parani liikuntaan osallistuneilla lapsilla, kun oppilaat osallistuivat jokaisen koulupäivän jälkeen liikuntakerhoon yhdeksän kuukauden ajan. Lisäksi hyödyt olivat, sitä suurempi, mitä vaativampia muistitehtävät olivat.
  • Vastaustarkkuus toiminnanohjausta vaativassa tehtävässä parani liikuntaan osallistuvilla 8–9-vuotiailla.
  • Toiminnallinen matematiikan ja äidinkielen oppitunti lisäsi alakouluikäisten oppilaiden tehtäviin keskittymistä oppitunneilla tavalliseen oppituntiin verrattuna.
  • Liikunnallisesti aktiiviset 5.-6.-luokkalaiset saivat parempia arvonsanoja kuin vähän liikkuvat lapset.
  • 8.-luokkalaisten matematiikan tekstitulokset olivat parempia 20 min. reippaan liikkumisen jälkeen kuin vastaavan ajan istumisen jälkeen. 4.-5.-luokkalaisten 10 min. liikkumisen jälkeen vs. 10 min. istumista.

Leikin merkitys taitojen kehittymisessä

Leikkien ja liikkuen lapsi oppii uusia asioita ja samalla harjoittelee ja kehittää motorisia taitojaan. Samalla lapsen terveys, hyvinvointi, toimintakyky sekä oppimisvalmiudet, sosiaaliset taidot ja itsetunto kehittyvät. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti lapsella on oikeus leikkiin, vapaa-aikaan, osallisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen. On tärkeää huomioida, että lapsen osallisuus muuttuu eri ympäristöissä. Hyvät leikkitaidot rohkaisevat lasta osallistumasta itselle haasteelliseen toimintaan. Riittävät motoriset taidot luovat mahdollisuuden osallistua leikkeihin ja peleihin sekä tarjoavat mahdollisuuden kehittää erilaisia sosiaalisia taitoja. Ryhmiin osallistumisen mahdollisuus onkin yksi tärkeimmistä motiiveista kehittää motorisia taitoja läpi eliniän. Fyysiseen toimintaan osallistuminen taas tutkitusti kehittää itsetuntoa ja positiivista minäkäsitystä. Liikuntataitojen taso vaikuttaa lapsen valintaan, millaisiin sosiaalisiin tilanteisiin hän hakeutuu. Lasten leikki sisältää yleensä ryhmässä tapahtuu liikkumista, jolloin se edistää niin lapsen motorista kuin sosioemotionaalista kehitystä. Osallistuminen fyysiseen aktiivisuuteen tukee myös lasten moraalin kehittymistä ja tunteiden säätelyä.

On tärkeää muistaa lapsille sopiva leikinomaisuus ja rohkaista lapsia kokeilemaan erilaisia liikkumisen muotoja, hyödyntää monipuolisesti oppimisympäristöjä sekä yhteispelien ja -leikkien mukanaan tuomaa mahdollisuutta lasten ajattelutaitojen, vuorovaikutuksen ja pelikäsityksen kehittämiseen.

Motoristen taitojen merkitys sosiaalisten taitojen näkökulmasta

Hyvä motorinen koordinaatiokyky mahdollistaa motoristen taitojen oppimisen ja on yhteydessä korkeampaan fyysiseen aktiivisuuteen, itsesäätelyyn sekä parempiin motorisiin sekä sosiaalisiin taitoihin. Keskushermoston ja hermoverkkojen kypsyminen vaikuttaa motoristen taitojen oppimiseen ja on yhteydessä kielenkehitykseen ja sosiaalistumiseen.

Motorisilla taidoilla on vaikutusta lapsen persoonallisuuden kehitykselle, sillä niillä on yhteys lapsen minäkäsityksen muotoutumiseen. Minäkäsityksen ja liikevarmuuden kehittymiseen vaikuttavat eniten lapselle tärkeät ihmiset. Toiminnasta saadun palautteen varassa lapsi tarkentaa ja muokkaa minäkuvaansa. Näin yksilö rakentaa vuorovaikutuksesta saadun kokemuksen avulla käsitystä itsestään.

Oman kehon hahmottaminen liittyy kiinteästi lapsen itsetunnon ja minäkäsityksen kehittymiseen. Mitä paremmin lapsi oman kehonsa tuntee, sitä parempi minäkuva hänellä on ja tällä on myönteinen vaikutus uusien asioiden kohtaamiseen ja oppimiseen.

Esimerkkinä mitä merkitystä vetoketjun laiton merkitys lapselle

Kehon toiminnot, jossa lapsella vajavuuksia


Suoritus, johon aiheuttaa rajoitteen


Osallistuminen, jota suoritus rajoittaa


Hienomotoriikka

hahmottaminen

tasapaino

Tunteiden säätely

Itsestä huolehtiminen; pukeutuminen,

vetoketju

 

Ulkoleikit kavereiden kanssa
YMPÄRISTÖTEKIJÄT


 


YKSILÖTEKIJÄT


Koetun motorisen pätevyyden merkitys oppimisessa

Koettu motorinen pätevyys tarkoittaa sitä, kuinka päteväksi lapsi tuntee itsensä liikkujana. Aikaisemmin on todettu, että pienillä lapsilla on korkea koettu pätevyys ja kun lapsi kasvaa, koettu pätevyys laskee. Pääsyy muutokseen on kognitiivisten taitojen kehittyminen, sillä lapselle kehittyy taito arvioida kykyjään realistisemmin, kun samalla lapsen elinympäristö laajenee ja sosiaaliset kontaktit lisääntyvät. Lapsen toiminta muuttuu itsenäisemmäksi ja hän alkaa verrata omia taitojaan muiden taitotasoon. Koetun pätevyyden on huomattu olevan yhteydessä lapsen fyysiseen aktivisuuteen ja motorisiin perustaitoihin.

Tutkimustulokset osoittavat, että mitä paremmat motoriset taidot lapsella on, sitä realistisempi on myös hänen koettu pätevyytensä. Pienen lapsen luottamus omiin taitoihinsa antaa erinomaisen pohjan taitojen harjoittelulle ja korkean koetun pätevyyden tunne on tärkeä perusta motorisessa oppimisessa. Myönteinen kierre kehittää hänen motorisia perustaitojaan ja tekee hänestä fyysisesti aktiivisemman. Kun pieni lapsi kokee itsensä taitavaksi, tekemisen mielekkyys lisääntyy ja kannustaa häntä jaksamaan yrittämiseen uudestaan. Jos taas lapsella on heikko koettu pätevyys, hän luovuttaa muita helpommin. Realistinen koettu pätevyys auttaa myös arvioimaan liikkumisen tapoja ennaltaehkäisevästi esimerkiksi turvallisuuden näkökulmasta.  Fyysisen pätevyyden kokemuksella on enemmän merkitystä lapsuusvuosina, kun nuoruudessa sosiaalinen pätevyys koetaan tärkeämmäksi.