Motorinen taito tarkoittaa yhdellä tai useammalla kehon osalla toteutettua tavoitteellista, opittua ja tahdonalaista liikettä. Motoriset taidot kehittyvät yksilön ominaisuuksien, liiketehtävien asettamien vaatimusten ja ympäristön olosuhteiden välisessä vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa. Motorinen taito koostuu raajojen liikkeistä tai niiden yhdistelmistä. Liikkeet ovat taidon yksittäisiä osia, joista kokonaisuus koostuu. Eroja motoristen taitojen oppimisessa voi syntyä yksilön motoristen kykyjen lisäksi muun muassa yksilön motivaatiosta, kunnosta, aikaisemmista kokemuksista, asenteista ja tunnetiloista johtuen.

Esimerkiksi

Mitä tehtävä vaatii:

  • Hahmottaminen, kognitiiviset kysymykset, karkea- ja hienomotoriikka
  • Yksinkertainen vs. monimutkainen (tehtävän tavoite)
  • Yksittäinen, sarjallinen vai jatkuva liike (liikkeen alku ja loppu)
  • Sisäinen ja ulkoinen palaute

Miten ympäristö vaikuttaa:

  • Sosiokulttuuriset tekijät
  • Fyysinen ympäristö; pysyvyys vs. muutos, toimintaympäristö
  • Yksin vai muiden kanssa
  • Tuki ja keskinäiset suhteet, vuorovaikutus, ohjaus

Yksilön valmiudet taidon oppimiseen:

  • Biologiset tekijät (ikä, pituus, paino), kunto
  • Aistitoiminnot
  • Taidon kehitysaste
  • Kokemukset opeteltavasta taidosta, halu kehittyä, motivaatio
  • Tunteet ja vahvuudet
  • Tiedon käsittely, tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky, muistitoiminnot
  • Käsitteiden sekä ohjeiden ymmärtäminen ja noudattaminen
  • Yhteistyökyky

Motoristen taitojen luokittelujärjestelmät

Kohtaamme päivittäinen erilaisia fyysisiä haasteita , joiden ratkaiseminen vaatii moninaisia motorisia taitoja ja mitä paremmat taidot omaamme, sitä helpommin selviämme eteen tulevista haasteista. Motorisia taitoja voidaan luokitella niiden ominaisuuksien perusteella esimerkiksi:

  • Liikkeen suorittamiseen osallistuvien lihasten koon mukaisesti (hieno- ja karkeamotoriikka).
  • Liikkeen alun ja lopun mukaisesti (yksittäiset, sarjalliset ja jatkuvat liikkeet).
  • Ympäristön muuttumattomuuden mukaisesti (avoimet ja suljetut motoriset taidot).
  • Motorisen ja kognitiivisen ulottuvuuden mukaisesti (liikkeessä tarvittavan motorisen kontrollin suhde kognitiivisten taitojen määrään).

Karkea- ja hienomotoriset taidot

Motoriset taidot voidaan luokitella karkea- ja hienomotorisiin taitoihin riippuen siitä, tarvitaanko niiden toteuttamiseen suuria vai pieniä lihasryhmiä.

Karkeamotoriset taidot tarkoittavat kehon suurilla lihasryhmillä aikaansaatuja liikkeitä, kuten juokseminen ja hyppääminen. Karkeamotoriikka vaatii suurten lihasten koordinoitua toimintaa, mikä mahdollistaa tasapainoisen liikkumisen ja hyvin kontrolloidut asennot.

Hienomotoriset taidot tarkoittavat pienillä lihaksilla aikaansaatuja tarkkuutta vaativia liikkeitä. Hienomotoriset taidot kehittyvät karkeamotorisista taidoista. Hienomotoriset taidot kehittyvät laajoista suurilla lihasryhmillä tehdyistä liikkeistä
pienillä lihaksilla tehtyihin viimeisteltyihin liikkeisiin. Välineen käsittelytaitojen harjoittelu on parasta harjoitusta myös hienomotorisille taidoille.

Yksittäiset, sarjalliset ja jatkuvat liikkeet

Yksittäisessä liikkeessä suoritukseen alku ja loppupiste ovat selkeästi määriteltävissä. Jatkuvan liikkeen alkamista ja loppumista on vaikeampi määritellä esim. juoksu. Liikesarjojen osittaminen antaa tietoa tehtävän liikevaiheista, jolloin voidaan poimia ne kohdat, jotka onnistuvat hyvin ja ne kohdat, joita on hyvä vielä harjoitella.

Avoimet ja suljetut motoriset taidot

Ympäristön aiheuttamia vaatimuksia voidaan arvioida sen mukaan, muuttuuko ympäristö suorituksen aikana, alusta, esineet tai ihmiset. Jos ympäristössä ei tapahdu muutoksia, puhutaan suljetuista motorisista taidoista (vähän tarkkaavuuden ja tiedonvalinnan vaatimuksia, liike ennakoitavissa). Avoimissa motorisissa taidoissa ympäristössä tapahtuu muutoksia toiminnan päätöksen ja aloittamisen välisenä aikana ja toimintaa tarvitsee mukauttaa ympäristössä tapahtuvien muutosten mukaan (tarkkaavuuden ja tiedonvalinnan sekä toiminnan ajoituksen vaatimukset kasvavat).

Ympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat tehtävän vaativuuteen.Osa ympäristössä tapahtuvista muutoksista ei vaikuta suoraan liikkeen tai tehtävän suorittamiseen vaan vaikutus on välillistä esimerkiksi taustamelu, toiminnan kuvaaminen, katselijoiden läsnäolo tai epäonnistumisen pelko. Välillisten ympäristötekijöiden muutos tehtävän suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon etenkin jos oppijalla on tarkkaavuuden haasteita.

Motorisen ja kognitiivisen ulottuvuuden mukaisesti

Taitoa voidaan luokitella sen mukaisesti, kuinka paljon liikkeessä tarvitaan motorista kontrollia ja kuinka paljon kognitiivisia taitoja. Toiminnan säätelyssä tärkeimpiä niistä ovat muisti ja tarkkaavuus. Tarkkaavuutta tarvitaan valittaessa saadusta informaatiosta suoritettavan tehtävän kannalta oleellinen tieto. Ongelmanratkaisutaitoa tarvitaan monimutkaisten liikkeiden tarkassa suunnittelussa ja toteutuksessa. Muistia tarvitaan esimerkiksi sijainnin, matkan, nopeuden ja suunnan huomiomisessa.

Motoriset perustaidot

Motoriset perustaidot ovat opittuja taitoja ja niiden yhdistelmiä. Motoristen perustaitojen kehittymisessä havaintomotorisilla taidoilla on suuri merkitys. Harjoittelun myötä lapsi oppii käyttämään saamaansa aistitietoa hyödyksi liikkeen aikaansaamiseksi. Motoriset perustaidot tulisi oppia ennen kouluikää. Ne ovat pohjana leikille ja arjen taidoille sekä myöhemmin erilaisille lajitaidoille, kutenkuten hiihto ja pyöräily.

Motoriset perustaitojen luokittelu on laajempi viitekehys tarkastella motorisia taitoja kuin pelkästään perusliikuntataidot; juokseminen, hyppääminen, heittäminen ja kiinniottaminen. Motoristen perustaitojen hallinta mahdollistaa  itsenäisen liikkumisen. Niiden on todettu olevan perusta tulevaisuudessa lapsen liikkumiselle ja fyysiselle aktiivisuudelle (Stodden et al. 2008) ja ne alkavat kehittyä varhaisessa lapsuudessa. Lapsi, joka hallitsee ikänsä mukaiset motoriset perustaidot, on vapaa liikkumaan ja olemaan fyysisesti aktiivinen.

Aistit käyttöön

Havaintomotoriset taidot tarkoittavat sitä, miten lapsi hahmottaa omaa kehoaan ja sen eri puolia suhteessa liiketekijöihin eli ympäröivään tilaan, aikaan ja voimaan. Kehonhahmotuksella tarkoitetaan taitoa tunnistaa ja nimetä kehon eri osia, taitoa tunnistaa kehon ääriviivat ja kehon eri puolet sekä taitoa ylittää kehon oletettu keskilinja, joka tarkoittaa nenän ja navan kautta kulkevaa linjaa, halkaisten kehon pystysuorassa kahteen puoliskoon. Kehonhahmotuksesta käytetään myös käsitteitä kehontuntemus, kehonkuva ja kehonkaavio. Jokaisella aistilla on oma tehtävänsä ja kehittyessään lapsi oppii valitsemaan aistien tuottamasta, osin päällekkäisestäkin tiedosta toimintansa perustaksi tehtävän suorittamisen kannalta oleellisen tiedon. Mitä paremmin lapsi tunnistaa kehonsa ja pystyy ymmärtämään ja hyödyntämään aiestien kautta tulevan informaation sekä toimimaan sen mukaan, sitä taitavammaksi liikkujaksi hän kehittyy.

Kinesteettinen ja taktiilinen havainnointi eli tietoisuus kehon asennosta ja liikkeistä, kehotietoisuus, kehontuntemus, kehon kuva, avaruudellinen hahmottaminen ja suuntatietoisuus, tunnon avulla havainnointi, muotojen hahmotus, kehon voimantuoton säätely.

Visuaalinen havainnointi eli näönvarainen hahmottaminen, joka on apuna liikkeen ja tasapainon oppimisessa, muotojen, suunnan ja tilan hahmottamisessa.

Auditiivinen havainnointi eli kuulon avulla havainnointi, temporaalinen hahmottaminen, ajallinen tiedostaminen, rytmi.

Havaintomotoriikan osa-alueet kehon ja ympäristön mukaan.

  • Kehotuntemus. Tieto kehon osien sijainnista, nimistä ja kehon osien suhteesta toisiin. Tieto, miten kehoa ja sen osia liikutetaan tehokkaasti ja kuinka niitä rentoutetaan.
  • Avaruudellinen hahmottaminen. Asioiden ja esineiden hahmottaminen suhteessa itseensä.
  • Suunnan hahmottaminen. Suuntatietoisuuden kehittyminen ja kyky liikkua tilassa tehokkaasti. Ympäristön mittasuhteet sekä oikean ja vasemman erottaminen.
  • Ajan hahmottaminen.  Rytmin, samanaikaisuuden ja järjestyksen hallitseminen.