• Yhteisellä toiminnalla tarkoitetaan erilaisen osaamisen ja kokemustiedon yhteensovittamista. Keskeistä on yhdessä rakennettu ymmärrys, kyse ei siis ole vain tiedon vaihtamisesta tai siirtämisestä.
  • Yhdessä toimimisen osapuolia ovat lapsi, vanhemmat, varhaiskasvatuksessa, koulussa tai terveydenhuollossa työskentelevät ammattilaiset, harrastustoiminnan ohjaajat ja valmentajat, lapsen kaverit, ihan jokainen, jolla on oma roolinsa jossain lapsen arjen ympäristössä.
  • Yhteisessä toiminnassa tärkeää on yhteisen ymmärryksen rakentaminen lapsen motoristen taitojen edistämisen tärkeydestä. Tämä mahdollistuu ihmisten välissä kohtaamisessa, suunnitelluissa vasu- tai arviointikeskusteluissa, terveystarkastuksissa, muissa tapaamisissa tai vaikkapa päiväkuulumisten vaihtotilanteissa, kun vanhempi hakee lasta kotiin varhaiskasvatuksesta. Yhteinen ymmärrys voi yhtäältä rakentua wilma-viestien kautta, kun viestintä osataan pitää avoimena erilaisille näkemyksille ja kokemuksille.

Mitä hetkiä tällaiselle yhteiselle asian kohtaamiselle sinä löydät arjestasi? Onko lapsen näkökulma riittävästi niissä esillä?

Opitaan ja oivalletaan yhdessä tekemällä – monialaisesti

Lapsen kaikkien kehitysympäristöjen ja perheen välisen, systemaattisen yhteistyön kautta vaikutamme lapsen ja nuoren pärjäävyyteen, joka syntyy yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa.

Lapset tarvitsevat läheisiä ja turvallisia aikuisia, jotka osaavat tunnistaa oppimisen vaikeudet ja tarjota sopivia taitojen kehittymistä edistäviä tuen keinoja sekä mahdollistaa lapsen ja nuoren itseymmärryksen sekä -tuntemuksen kasvamista.

Lasten ja nuorten osallisuuden mahdollistaminen edellyttää yhteisen ymmärryksen ja tiedon rakentamista yhdessä ammattilaisten ja vanhempien kanssa sekä monien erilaisten osallistumisen mahdollisuuksien tarjoamista. On tärkeää, että lapsen tarpeet ja kasvuympäristöjen tarjoama tuki kohtaavat. Tiedon ja taitojen lisäksi tarvitsemme yhdessä toimimista tukevaa tahtotilaa sekä rakenteita.

Tunnistamisessa, tuen keinoissa ja ennen kaikkea toissijaisten ongelmien ennaltaehkäisyssä keskeistä on sosiaali- ja terveystoimen moniammatillista osaamista ja työskentelyä laajempi eri ammattilaisten välinen yhteistyö esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulun ammattilaisten kanssa. Lisäksi edellytetään lasten, nuorten ja vanhempien kokemustiedon ja osallisuuden vahvistamisen aiempaa vahvempaa huomioimista.

Kaikkien yhteinen ymmärrys

Kaikkien lasten ymmärrystä asiasta on tärkeää lisätä, sillä muiden lasten asenteella ja reaktioilla on vaikutusta siitä, miten lapsi kokee oman oppimisvaikeutensa. Lapsen tai nuoren voi olla vaikeaa kertoa haasteistaan, kun ei hän oikein ehkä itsekään ymmärrä, mistä on kyse tai pelkää kiusatuksi tulemista. Kaverisuhteiden vahvistuminen vaatii erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Ajatus siitä, että opimme eri tavoin ja toisinaan tarvitsemme enemmän muiden apua ja tukea oppiaksemme tarvitsee vahvistusta.

Lapselle aikuisen apu vaikeuksien ymmärtämiseksi ja sanoittamiseksi on tärkeää. Yhdessä voidaan miettiä, miten asiasta kerrotaan toisten kanssa puhuttaessa ja toimiessa.

Yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi tarvitaan myös yhä enemmän eri ammattiryhmien yhteisiä koulutuksia, jotka mahdollistavat myös voimavarojen kokoamisen ja osaamisen jakamisen.

Yhdessä tekemisen monet muodot: keskustelu, työvälineet, toimintatavat

Lapsen kanssa toimivien aikuisten ymmärrys ja toimintatavat sekä motoristen taitojen oppimista edistävät erilaiset työvälineet vaikuttavat kaikki siihen, miten lapsen toimijuutta ja osallistumista tuetaan ja miten yhdessä toimimisen eri muodot mahdollistuvat.

Osallistumista vahvistavia toimintatapoja voivat olla esimerkiksi lapsen rohkaiseminen, aikuisen antama tuki yrittämiselle ja kokeilemiselle, onnistumisien mahdollistaminen sekä lapsen oman ymmärryksen tukeminen.

Kuntoutuksen ammattilaisten mielestä lapsen toimijuutta ja osallistumista edistävissä toimintatavoissa keskeistä on se, että ne tukevat lapsen identiteettiä. Lapsen osallistumista vahvistavissa toimintatavoissa oleellista puolestaan on kehittyvien taitojen vahvistaminen, oppimispotentiaalin tunnistaminen ja sen tukeminen. Lapsen oppimista ohjattaessa tärkeää on lapsen pystyvyyden tunteen tukeminen.

Millaisia osallistumista vahvistavia toimintatapoja voimme yhdessä rakentaa?