Mikäli vaikeudet motorisissa taidoissa johtuvat elintavoista ja oppimisympäristöstä, kuten vähäisistä liikkumiskokemuksista tai vaikkapa ylipainosta, hyötyy lapsi monipuolisista liikunnallisista peleistä, leikeistä ja harjoitteista. Lasta tulee innostaa liikkumaan ja pyrkiä löytämään lapselle mieluisia tapoja liikkua monipuolisesti.

Sairauksista johtuvien motoristen vaikeuksien tukeminen vaatii edellisten lisäksi lapsen motivointia sekä harjoitteiden ja ympäristön mukauttamista onnistumiselle suosiolliseksi. Motorisen oppimisen vaikeuden tukemisen tehokkaimmiksi muodoiksi ovat tutkimuksissa osoittautuneet kognitiivinen lähestymistapa
sekä taidon pilkkominen.

Kognitiivinen ohjaustapa

Kognitiivisella ohjauksella on positiivinen vaikutus motoriseen oppimiseen. Kognitiivisessa lähestymistavassa ja ohjatussa oivaltamisessa annetaan sanallisia vihjeitä tehtävän suorittamiseen, kysellään tehtävästä ja sen vaatimuksista ja kerrotaan, miksi liike tai tehtävä tulisi suorittaa tietyllä tavalla. Ohjaaja johdattaa lapsen systemaattisesti keksimään ennalta asettamiansa tavoiteratkaisuja, joita lapsi ei tunne ennalta.

Vaiheet:

  1. Aseta toiminnalle tavoite (esim. haluan oppia heittämään palloa)
  2. Tee toimintasuunnitelma (jalkojen asento, pallokäsi taakse, toinen käsi eteen tähtäämään – heitto)
  3. Toiminta (suunnitelman toteuttaminen, useat toistot)
  4. Suorituksen arviointi (miten onnistuin, toteutuiko suunnitelma)

”Miten saisit hyppyyn enemmän korkeutta?”

”Miten saisit vauhdin pysähtymään paremmin hypyssä?”

”Kuinka saisit pallon pysähtymään maalialueen etureunaan?”

”Kuinka suuntaat pituushypyn eteen ja ylöspäin?” 

Taidon pilkkominen

Taidon pilkkominen tarkoittaa opeteltavan taidon pilkkomista pienempiin vaiheisiin ja niiden opettelua vaihe vaiheelta, silloin kun menetelmän käyttäminen on tarkoituksenmukaista!

Esimerkki 1. Hyppynarutaituri

Hyppynarulla hyppimisen taidon harjoittelun voi aloittaa tarvittaessa vaihe vaiheelta.

  1. Tasahyppy paikallaan
  2. Tasahyppy paikallaan olevan narun yli
  3. Liikutetaan narua maata pitkin ja hypätään yli esim. hiirenhäntä tai aaltoja.
  4. Muut pyörittävät narua ja lapsi keskittyy hyppimiseen.

Katso  Skillilataamosta kortti Hyppynarutaituri!

Esimerkki 2. Vetoketjun sulkeminen

Mikäli vetoketjun sulkeminen on lapselle haastavaa, voi aikuinen laittaa vetoketjun alkumatkan kiinni. Lapsi saa viimeistellä sulkemisen, jolloin lapsi saa toteuttaa tehtävän viimeisen vaiheen ja hänelle jää onnistumisen kokemus.

Tehtävän suorittamista edesauttaa välineen käsittelytaitojen sekä hienomotoristen taitojen harjoittelu.

Katso varhaiskasvatuksen Skillilataamosta esimerkiksi kortti Pumpulipallo!

Vinkit onnistumiseen

  • Kannusta! Tutkimukset osoittavat, että kannustamisella on yhteys lasten fyysisen aktiivisuuden määrään. Tsemppaaminen siis toimii!
  • Sovella! Menetelmissä, välineissä ja ympäristössä on paljon valinnanvaraa. Myös mielikuvat ja lapsen omatongelmanratkaisutaidot on hyvä pitää mielessä. Mukauta rohkeasti!
  • Harjoita ja anna aikaa! Lapselle vaikeita osa-alueita ei tule vältellä – päinvastoin! Haastavissa asioissa toistoja tarvitaan totuttua enemmän.
  • Motivoi! Oppimisen kannalta olennaisinta on motivoitunut lapsi. Kaikki edellä mainitut vinkit edesauttavat lapsen motivoitumista ja johtavat hyviin tuloksiin!

Työskentelytaidot eli lapsen metakognitiiviset ja toiminnanohjauksen taidot tukevat pystyvyyden tunnetta. Oppiminen on tehokkaampaa silloin, kun lapsi osaa käyttää erilaisia opiskelustrategioita ja kykenee arvioimaan omaa toimintaansa sekä tarpeen tullen muuttamaan sitä tarkoituksenmukaisesti. Myös taito arvioida omia vahvuuksiaan sekä heikkouksiaan tai tehtävän vaatimuksia, vaikuttavat oman suoriutumisen arviointiin. Omien taitojen ja osaamisen arvioimista realistisesti kannattaa harjoitella lapsen kanssa, sillä realistinen arvio omista taidoista auttaa lasta jaksamaan työskennellä pidempään hänelle vaikeiden taitojen äärellä.

Ihmisen sisäisien voimavarojen hyödyntäminen oppimisprosessissa: aktiivinen ajattelija, tuntija, toimija, oppija.

Kyse ei ole vain yksittäisen taidon opettamisesta lapselle vaan kauaskantoisen perustan luomisesta oppimiselle sekä lapsen voimavarojen käyttämiselle ja kehittämiselle. Miten sitten saada yksilön paras osaaminen esille?

Palautteen antaminen ja kannustaminen

Oleellista on huomioida lapsen edistyminen ja yrittäminen ja antaa siitä myönteistä palautetta. Lapsen saama palaute ympäristönsä aikuisilta tai muilta lapsilta vaikuttaa lapsen kokemuksiin sekä pystyvyyden tunteeseen.

Taidon harjoitteluun kuuluu olennaisena osana minäkäsityksen kehittymisen ja minäpystyvyyden tukeminen. Toisinaan edellä mainittuihin on tarpeellista kohdentaa vielä enemmän tukitoimia, sillä lapseen itseensä ja oppimiseen liittyvät kokemukset, ajatukset ja tunteet voivat vaikuttaa taidon oppimiseen enemmän kuin varsinaiset taidot ja tiedot.

Palaute ja kannustaminen ovat tärkeitä, on kuitenkin hyvä tunnistaa se, minkä verran kukakin lapsi yksilönä kannustusta kaipaa ja tarvitsee innostuksen ja motivaation heräämiseksi. Joistakin lapsista liika palaute voi tuntua epämiellyttävältä, heille aikuisen läsnäolo tai pieni myönteinen ele voi toimia hyvin.

Kehotietoisuuden lisääminen

Kehotietoisuutta lisäävät harjoitteet auttavat vireystilan ja tunteiden tunnistamisessa sekä tukevat lapsen kykyä hahmottaa omaa kehoaan, sen rajoja ja liikkeitä.

Nämä oppimisen hetket ovat oivallisia yhdistää motorisen taidon oppiminen ja tunnehetki, sillä sellaisia varmasti tarjoutuu lapsen opetellessa hänelle haasteellista taitoa – hetkiä epäonnistumisen aiheuttaman kiukun, pettymyksen, ihmettelyn tai onnistumisen seurauksena ilon, epäilyn tai tunteet. Näissä hetkissä aikuisilla on kullanarvoisia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaisia uskomuksia ja tarinoita itsestään lapsi rakentaa ja joita hän kuljettaa mukanaan.