”Motoristen taitojen kehittymisen tukemiseen ei tarvita diagnoosia”
Lapsen elämässä on eri fyysisten ympäristöjen lisäksi monia erilaisia sosiaalisia ympäristöjä kuten perhe, ystävät, opettajat tai harrastustoiminnan ohjaajat. Näillä ympäristöillä on suora vaikutus hänen motivaatioonsa oppia uusi taitoja, oppimissuoritukseensa sekä hyvinvointiinsa. Ympäristöt voivat toimia joko yksilöä edellä mainituissa tukien tai rajoittaen. Psykologisia perustarpeita tukeva ympäristö tukee myös lapsen sisäistä motivaatiota, energisyyttä, hyvinvointia ja aktiivista itseohjautumista. Nämä puolestaan vaikuttavat myönteisesti lisäten sinnikkyyttä, luovuutta ja hyviä suorituksia. Tämän mahdollistamiseksi meidän tulee kiinnittää huomiota lapsen kokemaan turvallisuuden, luottamuksen ja hyväksynnän tunteisiin.
Lapsen tukeminen yksilönä sekä osana yhteisöä – yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistaminen
Lasten ja nuorten arjessa ja yhteisöissä on paljon sellaisia voimavaroja, taitoja ja kokemuksia, joita vahvistamalla voidaan lasten hyvinvoinnin kannalta keskeistä tekijää, lapsen tunnetta ryhmään tai yhteisöön kuulumisesta aikaansaada.
Syrjään jäävien lasten pulmat eivät rajoitu vain sosiaalisten taitojen kehittymiseen, vaan ne vaikuttavat laajasti kaikkeen oppimiseen, muun muassa motoristen taitojen kehittymiseen, osallistumisen mahdollisuuksiin, minäkäsitykseen.
Yhteenkuuluvuutta mahdollistetaan, rajoitetaan tai estetään arjen lukuisissa kohtaamisissa. On olennaista osata tunnistaa lapselle merkitykselliset yhteisöt ja tukea lasta osana näitä. Miten lapsi kokee osallisuutensa suhteessa koululuokkaan tai vaikkapa harrastusporukkaan. Millä keinoin osallisuutta voidaan vahvistaa silloin, kun lapsella on motorisen oppimisen vaikeuksia?
Lapsen taitojen myönteisen kehityksen kannalta etenkin pitkällä aikavälillä merkitystä on opettajaan, ja luokkatovereiden liittyvät useat tekijät, kuten yhteenkuuluvuuden tunne, emotionaalinen turvallisuuden tunne ryhmässä.
Jokaisen lapsen tulee olla osa yhteisöjä sekä tuntea aidosti kuuluvansa niihin. Tunne ryhmään kuulumisesta ja olla hyväksyttynä osana sitä on tärkeä tarve ihan jokaiselle. Kun lapsi oppii muita hitaammin tai tarvitsee motorisia taitoja oppiakseen erilaista ohjausta ja enemmän aikaa, on muiden ryhmään kuuluvien myös tärkeää ymmärtää, miten erilaisia oppijoita olemme ja miten voimme toistemme oppimista tukea.
Yhteenkuuluvuudentunnetta tuetaan tunne- ja vuorovaikutusoppimisen keinoin: Omien tunteiden, vahvuuksien, rajoitusten tunnistaminen, yhteistyö (avun pyytäminen), vastuunotto, vuorovaikutustaidot, tunteiden ja käyttäytymisen säätely.
Perheen rooli osana lapsen arkea
Perhe on tärkeä osa lapsen arkea ja yhteisö, jossa motoristen taitojen oppimista harjoitellaan. Motorisen oppimisen vaikeuksien kohdalla tämä vaatii yhteistä aikaa ja ymmärrystä taitojen harjoittelemisen tärkeydestä. Yhdessä opettelu, riittävä määrä toistoja ja aikaa myönteisessä yhdessä olon ilmapiirissä mahdollistavat oppimisen ja onnistumisen kokemuksia.
Motoristen taitojen oppimisen kannalta merkityksellistä on lapsen mukaan ottaminen arkisiin touhuihin. Jokaisen perheen voimavarat ovat erilaiset vaikuttaen siihen, miten ja milloin perhe jaksaa harjoitella lapsen kanssa ja miten sallitaan lapsen yritykset opetella asiaa. Joskus tämä aika ja keskittymiseen tarvittava energia löytyvät helpommin viikonlopun yhteisestä ajasta kuin perheen arki-illoista.
Lapsen aktiivisuus omassa arjessaan, vuorovaikutus ja liikunnalliset kokemukset ovat tärkeitä perheen toiminnassa korostuvia tekijöitä, kun puhutaan lapsen motoristen taitojen edistämisestä.