”Motoristen taitojen kehittymisen tukemiseen ei tarvita diagnoosia”

Lapsen elämässä on eri fyysisten ympäristöjen lisäksi monia erilaisia sosiaalisia ympäristöjä kuten perhe, ystävät, opettajat tai harrastustoiminnan ohjaajat. Näillä ympäristöillä on suora vaikutus hänen motivaatioonsa, oppimissuoritukseensa sekä hyvinvointiinsa. Ympäristöt voivat toimia joko yksilöä edellä mainituissa tukien tai rajoittaen. Keskeisenä lapsen sisäisen motivaation vahvistumisen ja hyvinvoinnin kannalta voidaan nähdä lapsen psykologisten perustarpeiden tyydyttymisen eri sosiaalisissa ympäristöissä.

Kaikkien yhteinen ymmärrys

Kaikkien lasten ymmärrystä asiasta on tärkeää lisätä, sillä muiden lasten asenteella ja reaktioilla on vaikutusta siitä, miten lapsi kokee oman oppimisvaikeutensa. Lapsen tai nuoren voi olla vaikeaa kertoa haasteistaan, kun ei hän oikein ehkä itsekään ymmärrä, mistä on kyse tai pelkää kiusatuksi tulemista. Kaverisuhteiden vahvistuminen vaatii erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Ajatus siitä, että opimme eri tavoin ja toisinaan tarvitsemme enemmän muiden apua ja tukea oppiaksemme tarvitsee vahvistusta.

Lapselle aikuisen apu vaikeuksien ymmärtämiseksi ja sanoittamiseksi on tärkeää. Yhdessä voidaan miettiä, miten asiasta kerrotaan toisten kanssa puhuttaessa ja toimiessa.

Yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi tarvitaan myös yhä enemmän eri ammattiryhmien yhteisiä koulutuksia, jotka mahdollistavat myös voimavarojen kokoamisen ja osaamisen jakamisen.

Lapsen tukeminen yksilönä sekä osana yhteisöä – yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistaminen

Lasten ja nuorten arjessa ja yhteisöissä on paljon sellaisia voimavaroja, taitoja ja kokemuksia, joita vahvistamalla voidaan lasten hyvinvoinnin kannalta keskeistä tekijää, lapsen tunnetta ryhmään tai yhteisöön kuulumisesta aikaansaada.

Syrjään jäävien lasten pulmat eivät rajoitu vain sosiaalisten taitojen kehittymiseen, vaan ne vaikuttavat laajasti kaikkeen oppimiseen, muun muassa motoristen taitojen kehittymiseen, osallistumisen mahdollisuuksiin, minäkäsitykseen.

Yhteenkuuluvuutta mahdollistetaan, rajoitetaan tai estetään arjen lukuisissa kohtaamisissa. On olennaista osata tunnistaa lapselle merkitykselliset yhteisöt ja tukea lasta osana näitä. Miten lapsi kokee osallisuutensa suhteessa koululuokkaan tai vaikkapa harrastusporukkaan. Millä keinoin osallisuutta voidaan vahvistaa silloin, kun lapsella on motorisen oppimisen vaikeuksia?

Lapsen taitojen myönteisen kehityksen kannalta etenkin pitkällä aikavälillä merkitystä on opettajaan, ja luokkatovereiden liittyvät useat tekijät, kuten yhteenkuuluvuuden tunne, emotionaalinen turvallisuuden tunne ryhmässä.

Jokaisen lapsen tulee olla osa yhteisöjä sekä tuntea aidosti kuuluvansa niihin. Tunne ryhmään kuulumisesta ja olla hyväksyttynä osana sitä on tärkeä tarve ihan jokaiselle. Kun lapsi oppii muita hitaammin tai tarvitsee motorisia taitoja oppiakseen erilaista ohjausta ja enemmän aikaa, on muiden ryhmään kuuluvien myös tärkeää ymmärtää, miten erilaisia oppijoita olemme ja miten voimme toistemme oppimista tukea.

Yhteenkuuluvuudentunnetta tuetaan tunne- ja vuorovaikutusoppimisen keinoin: Omien tunteiden, vahvuuksien, rajoitusten tunnistaminen, yhteistyö (avun pyytäminen), vastuunotto, vuorovaikutustaidot, tunteiden ja käyttäytymisen säätely.

Perheen rooli osana lapsen arkea

Perhe on tärkeä osa lapsen arkea ja yhteisö, jossa motoristen taitojen oppimista harjoitellaan. Motorisen oppimisen vaikeuksien kohdalla tämä vaatii yhteistä aikaa ja ymmärrystä taitojen harjoittelemisesta ehkä enemmän kuin ymmärretään. Yhdessä opettelu, riittävä määrä toistoja ja aikaa myönteisessä yhdessä olon ilmapiirissä.

Motoristen taitojen oppimisen kannalta merkityksellistä on lapsen mukaan ottaminen arkisiin touhuihin. Se, jaksaako perhe harjoitella lapsen kanssa tai sallitaanko lapsen yritykset opetella asiaa (esim. ruokailuun liittyy mm. aikuisen kyky sietää sotkua) vaikuttavat myös lapsen toimijuuteen. Joskus tämä aika ja keskittymiseen tarvittava energia löytyvät helpommin viikonlopun yhteisestä ajasta kuin perheen arki-illoista. Jokaisen perheen voimavarat ovat erilaiset.

Lapsen aktiivisuus omassa arjessaan, vuorovaikutus ja liikunnalliset kokemukset ovat tärkeitä perheen toiminnassa korostuvia tekijöitä, kun puhutaan lapsen motoristen taitojen edistämisestä.

Oppimistilanteisiin kietoutuu monia asioita, jotka vaikuttavat lapsen motivaatioon. Tällaisia ovat lapsen aiemmissa tilanteissa kokemat tunteet ja näiden tunteiden tulkinnat, kokemukset erilaisissa ympäristöissä toimimisesta sekä toiminnasta saatu palaute. Onnistumisen ja epäonnistumisen kokemusten lisäksi myös sosiaalinen vertailu sekä lapselle tärkeiden ihmisten näkemykset ja toiminta vaikuttavat hänen odotuksiinsa sekä arvostuksiinsa. Näillä tarkoitetaan sitä, missä lapsi kokee olevansa hyvä, mistä asioista hän on kiinnostunut tai mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä, millainen on lapsen oppijaminäkuva ja uskooko hän voivansa oppia. Erityisesti sekä vanhempien että opettajien arviot lapsen taidoista muovaavat odotusten kehittymistä jopa lapsen taitotasoa enemmän.

Psykologisia perustarpeita tukeva ympäristö tukee myös lapsen sisäistä motivaatiota, energisyyttä, hyvinvointia ja aktiivista itseohjautumista.  Nämä puolestaan vaikuttavat myönteisesti lisäten sinnikkyyttä, luovuutta ja hyviä suorituksia. Tämän mahdollistamiseksi meidän tulee kiinnittää huomiota lapsen kokemaan turvallisuuden, luottamuksen ja hyväksynnän tunteisiin.