Lapsen motorisen oppimisen vaikeudet arjessa

Motorisilta taidoiltaan heikoimmilla lapsilla on usein liikuntataitojen oppimisen lisäksi vaikeuksia erilaisissa motoriikkaa vaativissa arjen toiminnoissa. Motorisen oppimisen vaikeudet voivat heijastua lapsen arjessa monenlaisiin päivittäisiin toimintoihin ruokailusta pukeutumiseen ja itsestä huolehtimiseen, liikkumiseen ja leikkeihin. Motorisen oppimisen vaikeudet voivat ilmetä joko hieno- tai karkeamotoriikan alueella tai kummallakin sekä mahdollisesti myös havaintomotoristen taitojen vaikeuksina. Lapsella voi olla huomattavia vaikeuksia oppia uusia motorisia taitoja tai soveltaa jo opittuja taitoja uusissa tilanteissa. Lapsen motorista kehitystä tulisi johdonmukaisesti seurata ja tukea kotona ja varhaiskasvatuksessa jo riittävän varhaisessa vaiheessa oli sitten kyse liikuntataidoista tai arjen toiminnoista.

Avaimia ja ymmärrystä lapsen arkeen

Lapsi oppii ja kehittyy tutkimalla sekä oman kehon kautta kokemalla. Päivittäisten toimintojen oppiminen ja hallitseminen vahvistavat lapsen kokemusta itsestään osaavana yksilönä sekä luo pohjaa myönteiselle minäkuvalle ja kyvylle selviytyä itsenäisesti arjen tilanteista.

Ruokailu

Kaataako lapsi usein juomalasin, sotkeutuvatko vaatteet tai putoilevatko ruokailuvälineet? Millainen ote lapsella on ruokailuvälineistä? Onko ruokailu ikätovereihin verrattuna hidasta? Odottaako lapsi puolesta tekemistä tai jumiutuuko ruokailutilanne ilman apua? Jäävätkö lihapullat, nakit ja perunat pilkkomatta – nehän voi toki napata haarukkaan kokonaisenakin?

Jotta lapsi selviää itsenäisesti ruokailutilanteista, hän tarvitsee monenlaisia taitoja Lapsen pitää osata käyttää haarukkaa ja veistä, pilkkoa, voidella, avata ja sulkea purkkeja ja paketteja, kaataa juoma kuppiin, kuoria, höylätä juustoa, kantaa tarjotinta jne. Myös syöminen on motorinen toiminto. Turvallinen ruokailu vaatii ruuan riittävää hienontamista pureksimalla, mikä edellyttää ruuan siirtämistä suussa edestä taakse purupinnoille.  Syömisen vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi mutusteluna ja ruuan valikoimisena.

Jos yksittäistä ruuan pilkkomisen tai tarjottimen kantamisen taitoa palastellaan osiin, mitä kaikkea osaamista taito edellyttääkään – unohtamatta mitä kaikkea se voikaan harjoittaa?

Ruuan pilkkominen. Miten lapsi tarttuu haarukkaan? Mihin suuntaan kuuluu leikata? Miten lapsi eriyttää käsien toimintaa siten, että toinen tekee liikettä ja toinen pysyy paikallaan? Mistä kohtaa pilkotaan? Miten istutaan niin vakaasti, että käsillä työskentely on mahdollista? Roikkuvatko jalat ilmassa vai yltävätkö ne alustalle?  Mitä jos vielä pitäisi kuoria ennen pilkkomista?

Vinkki! Kokeile ensin pilkkomista muovailuvahan avulla. Harjoittele sen jälkeen erilaisten ruokien kanssa esim. lihapulla, banaani ja porkkana. Tämä auttaa lasta hahmottamaan, kuinka paljon hänen täytyy käyttää voimaa ruoan pilkkomiseen. Samalla ruokien koostumus ja tuoksu tulevat tutuiksi.

Tarjottimen täyttäminen ja kantaminen. Asettaako lapsi lautaset ja lasit tarjottimelle tasapainoisesti? Jos asettaa lasin ja lautasen vain toiselle laidalle, keikkuuko tarjotin tai läiskyykö yli? Miten lapsi havainnoi ympäristöään ja mihin suuntaa tarkkaavuuttaan? Tukeeko lapsi tarjotinta omaan kehoonsa sitä kantaessaan?

Vinkki! Kanna ensin vain yhtä asia tai esinettä kerrallaan tarjottimella. Tarjottimeen voi merkata lasin ja lautasen paikat valmiiksi tai käytä kahvallista tarjotinta. Huomioi ympäristön tuomia haasteita lyhentämällä kannettavan matkan pituutta ja ohjeista lasta kohdistamaan katseensa tarjottimesta ympäristöön ja takaisin tarjottimeen.

Arjen askareet

Osallistuminen arjen askareisiin kotona voi parhaimmillaan tuottaa lapselle onnistumisen kokemuksia ja välitöntä hyvää mieltä, koska usein tekemisen jälki on konkreettisesti nähtävissä. Lapsi kokee myös olevansa avuksi perheessä; apuri, jota ilman yhteisö pärjäisi huonommin. Pöydän kattaminen, pyyhkiminen, jälkien siivoaminen, tiskien purkaminen koneesta ja täyttäminen tai itse tiskaaminen, lakaiseminen, imuroiminen ja muut kotityöt ovat hyviä oppimisen paikkoja. Kotitöitä annettaessa on hyvä miettiä, minkälaiseen tehtävään lapsi on valmis, esimerkiksi yksivuotias voi pyyhkiä pöytää, jos aikuinen sietää työn jälkeä.

Peseytyminen. Onko lapsella haluttomuutta peseytyä tai jääkö tulos vajavaiseksi, jopa likaiseksi? Tarvitseeko lapsi apua enemmän kuin ikäisensä? Peseytymisen tilanteet kannattaa hyödyntää mahdollisuuksina oppia uusia taitoja. Kainalon ja varpaan välien pesut ovat hyviä paikkoja harjoitella keskilinjan ylitystä. Vesileikkien avulla voi harjoitella, vaikka kaatamista ilman sotkemisen aiheuttamaa vaivaa. Peseytyessä keho saa paljon tuntoärsykkeitä ja lapsi voi harjoitella, vaikka kehon osien nimeämistä saippuoidessaan.  Tämä vahvistaa kehotietoisuutta.

Pukeminen ja riisuminen. Osaako lapsi pukea ja riisua itse? Menevätkö vaatteet oikein päin päälle ja kengät oikeisiin jalkoihin? Ehtiikö lapsi mukaan ulkoleikkeihin muiden kanssa samanaikaisesti? Osaako lapsi sitoa nauhat, avata ja sulkea nappeja/vetskarin? Pukeutuuko lapsi seisten vai lattialla istuen? Lapsen haasteet pukeutumisessa voivat näkyä pukemisesta kieltäytymisenä, palvelun odottamisena tai pyytämisenä, vetoketjut voivat jäädä auki ja usein sukat ovat nurinpäin niin, että kantaosa näyttää ylöspäin.

Riittävän nopea pukeminen mahdollistaa osallistumisen yhteisiin leikkeihin. Pukemiseen ja riisumiseen liittyviä harjoiteltavia tärkeitä taitoja ovat muun muassa sukkien ja sukkahousujen pukeminen, rusetin tekeminen, vetoketjun ja nappien aukaiseminen ja kiinnilaittaminen. Esim. takin pukeminen vaatii toiminnansuunnittelua; kuinka takin hihat löydetään ja miten takin saa vedettyä hartioille.

Vinkki! Mieti ensin, miten itse toimit ja mitä vaiheita tekeminen vaatii. Ohjeista ja pilko suoritusta lapselle.

Mitä kaikkea lapsi voi sukan pukemisesta oppia? Sukkaa pukiessa lapsen istumatasapainon tulee olla niin vakaa, että hän pystyy viemään painonsa kehon toiselle puolelle, kiertämään vartaloaan vastakkaiselle puolelle sekä ylittämään keskilinjan toisella kädellä. Käsien toimiessa kehittyy hienomotoriikka, kahden käden yhteistyö ja silmä-käsikoordinaatio. Sukkaa pukiessaan myös lapsen näönvarainen hahmottaminen, voimasäätely ja avaruudellinen hahmottaminen harjaantuvat.

Fyysinen jaksaminen. Jaksaako lapsi hyvin kulkea lyhyitä matkoja lähiympäristössään esimerkiksi kävellen päivähoitoon tai esikouluun? Miten lapsi liikkuu muun liikenteen seassa? Kaatuileeko, kompuroiko tai törmäileekö lapsi usein? Liikkuminen on lapselle luontainen tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöön sekä oppia tärkeitä arjentaitoja, ei siis vain siirtyä paikasta toiseen. Liikunta-, tasapaino- ja välineen käsittelytaitojen eli motoristen perustaitojen avulla voi siis harjoitella myös arjen taitoja tai niiden eri osa-alueita ja toisinpäin. Toimiva arki edellyttää myös taitoa ja kykyä liikkua omassa lähiympäristössä. Sitä, että jaksaa kantaa omat välineensä, pystyy osallistumaan lähiympäristöön suuntautuviin retkiin ja kulkemaan turvallisesti portaissa sekä maastossa.

Miten voin tukea ja auttaa lasta onnistumaan?

Ennen harjoittelun aloittamista on hyvä pohtia; Mitä lapsen tarvitsee oppia? Mikä on paras hetki päivässä tämän taidon harjoittelulle siinä ympäristössä, jossa lapsi sitä harjoittelee? Rajoitatko vai tuetko lapsen omatoimisuutta vai tarvitaanko toimintatapojen muutoksia, jotta lapsi voisi oppia kyseisen taidon? Onko taito pilkottu riittävän pieniin osiin, jotta lapsi kokee onnistuneensa tällöin lapsen motivaatio kasvaa. Muista palkita myös yrittäminen!

Vinkki! Hyvä muistaa ohjatessa:

  • Pilko
  • Sanoita
  • Kannusta
  • Anna aikaa
  • ”Juhlikaa” kun taito on opittu

 

Teksti: Johanna Pekkanen, Johanna Holma ja Nita Tolvanen