Oppimisen ja osallistumisen edistäminen – prosessi tutkitusta tiedosta käytännön tekoihin

Motorisen oppimisen vaikeus tai DCD (Developmental Coordination Disorder) on kehityksellinen neurobiologinen häiriö, missä lapsella on vaikeuksia oppia uusia motorisia taitoja. Motorisen oppimisen vaikeutta esiintyy 5–6% lapsista eli jokaisessa 20 lapsen opetusryhmässä on keskimäärin 1–2 lasta, jolla haasteena on motorisen oppimisen vaikeus.

Näiden oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen lähiympäristön toimesta mahdollistaa sopivien tuen keinojen löytämisen. Näin pystytään ennaltaehkäisemään negatiivisia seurannaisvaikutuksia sekä oppimisesta ja yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä. Jos huomioidaan osallisuuden esteiden poistaminen kansallisen lapsistrategian arvolähtökohdaksi, asettuvat motoriset taidot ja niiden kehittymiselle tarjottava riittävä, yksilöllinen tuki hyvin keskeiseen rooliin. Lisäksi osallisuuden vahvistaminen erityisesti niiden ryhmien suhteen, jotka ovat vaarassa jäädä sivuun on huomioitava. Tutkimuksien ja asiantuntijoiden kokemustiedon pohjalta tiedämme, että motorisen oppimisen vaikeuksista kärsivät lapset jäävät sivuun monista liikunnallisista peleistä ja leikeistä. Lisäksi heidän voi olla vaikeaa löytää liikunnallista harrastusta.

Yhteisesti rakennettu ymmärrys päämääristä

Kansallinen lapsistrategia yhdistää eri hallinnon aloja, ohjaa kehittämistyötä ja osaamisen vahvistamista, koskien muun muassa taitoa toimia yhdessä. Tämän taidon kehittämiseen meidän on arvokasta panostaa iso määrä erilaisia resursseja, sillä lapsi ei yrittämälläkään jakaudu – sen tosiasian tunnistaminen on enemmän kuin ajankohtaista.

Samaa päättely- ja ajatusketjua jatkaen myös lapsen motorisen oppimisen vaikeuksien suhteen pitäisi kirkas ajatus olla lapsilähtöisestä yhteisen toiminnan rakentamisesta. Emme kai voi vaatia ja odottaa jokaiselta yksilöltä vahvaa itseymmärrystä omasta vaikeudestaan oppia ja taitoa valistaa meitä aikuisia siitä, kuinka häntä tulisi oppimisessa tukea tai kuinka tärkeää meidän aikuisten olisi toimia yhdessä. Vai mitä tästä pitäisi ajatella? ”Kuule valmentaja, mulla on haasteita oppia motorisia taitoja ja mä tarvitsen sun kannustustasi, kärsivällisyyttä, toistoja ja ehkä vähän erilaisia oppimisen keinoja kuin moni muu, jotta ennen kaikkea haluan jatkaa liikunnallisessa harrastuksessa. Ymmärräthän sä valmentaja, kuinka tärkeää on, että mulla on tää porukka ja nää mahdollisuudet?” Tätä samaa voidaan kai tulkita myös kansallisen lapsistrategian asiasta sanovan. Lisätään harrastustoimijoiden pedagogista osaamista ja tietämystä lasten kehityksestä.

Erilaiset kokeilut, toimintatavat, joiden pyrkimyksenä on edistää lapsen mahdollisuuksia oppia motorisia taitoja ja osallistua jäävät liian usein yhden ympäristön käyttöön. Tällä tuella on myös merkitystä ja arvoa lapsen kehitykselle. Lapsen eri kasvu- ja kehitysympäristöjen välisessä yhteisen toiminnan rakentamisessa on kuitenkin vielä paljon tekemistä.

Edistymistäkin on tapahtunut. Ensinnäkin varhaiskasvatuksessa on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota lasten motorisiin taitoihin. Pysähdytään yhä useammin sen äärelle, mistä johtuu, etteivät lapsen taidot kehitykään kuten ikätasoisilla. Toiseksi harrastustoiminnan mallia rakennettaessa, useat kunnat ovat miettineet muun muassa motoriikkakerhoja. Nämä vastaavat toiminnaltaan aika moneen lapsistrategiassa esiintyvään asiaan kuten läheis- ja vertaissuhteiden tukemiseen. Kolmanneksi verkostot liittyen lasten motorisiin taitoihin ovat vahvistuneet. Neljänneksi lukuisia ratkaisuyrityksiä on kokeiltu ja näistä on saatu tärkeitä kokemuksia. Tästä kaikesta huolimatta meillä on edelleen tilanne, johon tarvitaan muutosta. Ensisijaisesti toimintatapoja, joiden kautta rakentaa yhteistoimintaa näiden eri ympäristöjen välille, sillä lapsi ei edelleenkään jakaudu. Mutta kuka oikeastaan koordinoi tai fasilitoi tämän ilmiön ympärille rakentuvaa kompleksista kokonaisuutta, jonka keskiössä on lapsi? Huom. lapsi – ei varhaiskasvatus, ei koulu, ei harrastustoiminta.

Rohkeat yhdessä tekemisen tavat

Sitra on muutaman vuoden takaisessa julkaisussaan Uskalla ajatella yhdessä peräänkuuluttanut monen muun toimijan tavoin tiedon yhteistä tulkitsemista. Tässä kontekstissa kysymys on siitä, miten yksi varhaiskasvatuksen ammattilaisena, toinen lapsen vanhempana, kolmas terveydenhuollon ammattilaisena ja neljäs harrastustoiminnan silmin asiaa katsovana rakentavat yhteistä ymmärrystä ja osaamista. Paikkoja, jossa lapsi ei jakaudu eikä hänen myöskään tarvitse olla yhtään sen enempää kuin erilaisia oppimisen tapoja tarvitseva, motorisia taitoja opetteleva lapsi.  Me aikuisina mahdollistamme lapsen osallistumisen.

Ensisijainen, yhdessä muodostettu ja konkretian tasolla riittävän selkeästi määritelty päämäärä tulee olla lasten osallisuuden mahdollistaminen. Yhdyspintoja lujittavan lapsilähtöisen toiminnan keskeisiä pyrkimyksiä tulee olla myös lasten kanssa toimivien ihmisten työn keventäminen ja monipuolistaminen sitä jakamalla. Teemme kaikki kovasti töitä sen eteen, että jokainen lapsi voisi oppia.

Monelle meistä voi kertyä huolta ja murhetta siitä, ettemme ymmärrä, mistä on kyse, kun lapsi ei ehkä opi pyöräilemään, ruokailuvälineiden hallinta takkuaa tai kun koulusta kotiin saapuu kaikkensa antanut uupunut pieni koululainen. Jonkun tietämättömän silmin tämä pieni koululainen ei ole edes tehnyt juuri mitään. Ja niiden silmin, jotka todella ymmärtävät, lapsi on antanut kaikkensa pysyäkseen muiden mukana, voidakseen osallistua ja tuntea osallisuutta. Tässäkin kohtaa keskeistä on meidän aikuisten riittävä ymmärrys ja osaaminen aiheen suhteen. Ei riitä, että tunnistamme nämä haasteet lasten elämässä vaan ymmärryksemme ja osaamisemme tulee ulottua myös lasten osallisuuden ja toimijuuden mahdollistamiseen.

Toivotussa tulevaisuudessa, jossa lapsen motorisen oppimisen vaikeudet tunnistetaan ja oppimista osataan edistää, vastuu on jaettu kaikkien kesken.  Silloin tämä uupunut, kaikkensa antanut lapsi kerää hetken voimiaan. Hän ymmärtää voivansa oppia, pakkaa harrastuskamansa ja lähtee jatkamaan taitojen opettelua silmät loistaen. ”Ihana valmentaja, niin paljon ymmärrystä ja tsemppiä, että lapsi tietää pärjäävänsä.”

Lapset sen tietävät, miltä toivottu tulevaisuus tuntuu ja näyttää käytännön tekoina?

Soisin meidän kaikkien voivan nauttia sellaisesta yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa tässä artikkelissa lähestytyn motorisen oppimisen vaikeudet -ilmiömaailman ja oppimista edistävien toimintaympäristöjen yhteistoiminnan rakentumiselle olisi tarjolla useita erilaisia toimintamalleja. Kyse on lopulta monen eri ilmiön yhteen kietoutumisesta. Motorisen oppimisen vaikeudet esiintyvät usein yhdessä oppimisen erityisvaikeuksien ja neuropsykiatrian häiriöiden kanssa, mitkä heikentävät menestymistä kouluopinnoissa ja kuormittavat lapsen ja hänen perheensä arkea. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa, miten varmistetaan lapsen lähiympäristön resurssit vastata lapsen tarpeisiin ja miten rakennetaan ymmärrystä ilmiöstä ja lopetetaan motoriikan kehityksen näkeminen toissijaisena pulmana.

Palataan vielä ihan alkuun. Mitä lapsistrategia on motorisia oppimisvaikeuksia kohtaavan lapsen arjessa ihan konkreettisesti? Ennen kaikkea, mitä tästä ajattelevat lapset, jotka päivittäisessä arjessaan taklaavat motoriseen oppimiseen liittyviä haasteita? Tässä kohtaa meidän tulisi yhä vahvemmin ottaa mukaan nämä lapset kertomaan, miltä maailma näyttää heidän kokemusmaailmansa kautta. Ei riitä, että osaamme kysyä heidän mielipidettään ja kokemuksiaan. Meidän on rohkeasti uskallettava antaa lasten osallistua niin, että heidän näkökulmiaan ja osaamista todella hyödynnetään sekä heidän potentiaalinsa tunnistetaan. Eli meillä on väistämättä edessämme tilanne, joka vaatii meitä altistamaan itsemme yhdessä oppimiselle. Oikeastaan lasten tulee myös saada määritellä, mikä tässä kaikessa on lopulta merkityksellistä. Artikkelin ajatukset ovat aikuisten maailmasta.

 

 

Lähteet:

Innostun liikkumaan / Suomen CP-liitto ry. 2020.

Kansallinen lapsistrategia: Komiteamietintö 2021. Kansallisen lapsistrategian parlamentaarinen komitea. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:8. Helsinki: Valtioneuvosto. Julkaisuarkisto Valto.

Lapsen oikeudet yhteiskunnassa – Johtamisella ajattelutavan muutokseen -webinaari 30.8.2021. Kansallinen lapsistrategia, Lastensuojelun Keskusliitto, Kuntaliitto ja Opetushallitus.

Lehtinen, S. 2018. Uskalla ajatella yhdessä. Parempiin päätöksiin moniulotteisessa tietoympäristössä. Sitran julkaisuja. Helsinki.

Kuva: https://pixabay.com